LONG WEEKEND

Nyt on taas päästy viettämään pitkää viikonoppua perjantain PD-dayn takia.

Pari viikkoa sitten eräs saksalainen vaihtari, joka oli täällä vaihdossa neljä vuotta sitten ilmestyi tänne viettämään lomaviikkojansa. Hän oli sopinut skypettävänsä host-isänsä kanssa, ja kun puhelun oli määrä alkaa, hän koputti host-isänsä oveen! Maxin tulo oli täydellinen ylläys sekä host-isälle että muille tutuille. Musta tuntuu että ihan kaikki täällä tuntee hänet. Tiistaina mulle tuli vihdoin mahdollisuus tavata hänet ja hän istuikin meillä juttelemassa mun hostvanhempien ja mun kanssa yhteen asti yöllä... Valvominen oli kyllä sen arvoista, oli niin mukava tyyppi ja oli kiva jutella sellaisen kanssa, joka on jo kokenut kaiken sen mitä mulla on täällä meneillään. Max oli kunnon esimerkkivaihtari ja innosti muakin olemaan loistava vaihtari joka tulee yllätykylään vielä vuosien kuluttua.

Perjantaina aamupäivällä suuntasimme Maxin, Oliverin (Unkari) ja Alejandron (Equador) kanssa pienelle retkelle. Oliver ja Alejandro ovat nyt samass perheessä, jossa Max oli aikanaan. Ajoimme autolla noin tunnin ajomatkan päähän leirintäalueelle, ja menimme kävelemään joen vartta pienessä metsikössä. Maisemat oli tosi nätit ja oli kivaa vähän reippailla luonnossa.

Max (Saksa), Minä, Alejandro (Equador) ja Oliver (Unkari)

Perjantaina oli myös Black Friday, eli alennuksia käytännössä kaikissa kaupoissa. Mulla oli suunnitelmana mennä Londoniin shoppailemaan, mutta valitettavasti kyytien kanssa tulikin ongelmia, joten en sitten päässyt kokemaan Black Fridaytä. Olin vähän mökötystuulella, mutta en kuitenkaan jäänyt kotiin mököttämään vaan lähdin kavereiden kanssa Tim Hortonsiin. Sieltä matka jatkui Crabby Joe'sin kautta kirkon Youth Clubiin.

Zara (Australia), minä, Robby (Kanada), Clara (Ranska)

Suomessa oon ollut aika paljon mukana seurakunnan toiminnassa. En edes tiedä minkä uskonnon kirkko tämä oli (kristittyjä kuitenkin) mutta eipä sillä oikeen ollut mitään väliä koska niinkuin Suomessakaan, ei tämä ollut mikään uskovaiskerho. Ilta alkoi amerikkalaisella jalkapallolla (vetäydyin aika nopeasti pelistä pois haha) ja senjälkeen seurasi lauluosuus. Menimme kirkkosalin tapaiseen huoneeseen jossa nuorista koostuva bändi soitti ja lauloi gospelmusiikkia. Asia joka yllätti oli se että osa nuorista siirtyi eturiviin tanssimaan laulun sanojen mukaisesti. Hauskinta ehkä oli kun yhdessä laulussa laulettiin "run by the river" ja yhtäkkiä kaikki alkoivat juosta ympäri kirkkosalia.

Laulujen jälkeen oli muutama vapaaehtoisleikki/kisa, joista ensimmäiseen rohkeana osallistuin Claran ja Zaran kanssa. Tehtävänä oli tökätä raakaan perunaan kolme mehupilliä ja tasapainotella jokaisen pillin päähän m&m karkki. Voitin kisan ja sain palkinnoksi jättikokosen Reezesin, joka on suklaakuorrutettu kasa maapähkinävoita. Leikkien jälkeen mentiin syömään ja lopuksi pelattiin polttopalloa. Youth oli hyvä kokemus ja uskon että sinne tulee mentyä vielä toistekin.

Illalla Youthin jälkeen Claran hostsisko Kiana pyysi mut extemporeyökylään ja menin sitten yöylään niille. Lauantaina en tehnyt mitään koko päivänä, mutta illalla mentiin perheen kanssa kiertämään Petrolian 1800-luvulla rakennettuja taloja. Joulun kunniaksi muutamat asukkaat olivat avanneet kotinsa "turisteille" ja pääsimme tutustumaan viktoriaaniseen sisustukseen. Mun perhe oli tästä tosi innoissaan, ja vaikka talot olikin hienoja niin en nähnyt tätä mitenkään must do -juttuna täällä. Mun host-äiti oli tosi pettynyt kun ei päässyt kipeytensä takia, mutta otin häntä varten muutamia kuvia:

 

 

Tänään sunnuntaina oli YFUn joulujuhla Sarnian alueen vaihtareille ja host-perheille. Joitain vaihtareita en ollut nähnyt saapumisvalmennusleirin jälkeen ja oli hauskaa päästä näkemään heitä pitkästä aikaa ja vaihtamaan kuulumisia. Siellä oli myös uusia vaihtareita jotka olivat saapuneet Kanadaan vasta myöhemmin. Ohjelmassa oli leikkejä, lahjojen vaihtoa ja tietysti nyyttäriherkkujen syömistä.

Sarnian alueen vaihtarit, joista yli 40% on mun kanssa samassa koulussa

Ensi viikolla on mun synttärit ja koulun tanssiaiset ja kohta lähetään Montrealiin katsomaan Suomi-Kanada jääkiekkopeliä Erikan kanssa. Oon tosi excited kaikesta tulevasta!!!

This week / wrestling

Tähän viikkoon on mahtunut niin stressiä, univelkaa, naurukohtauksia, ylimääräistä balettia, painia ja kaveridraamaa.

Maanantaina koulun jälkeen suuntasin mun cross country kaverin Rebecan kanssa koulun painihuoneeseen. Liityin siis koulun wrestling teamiin (painijoukkue)! Tiistaina mun reisilihakset oli niiiin kipeät ja polvet rikki. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona mulla oli painitreenien jälkeen balettitreenit, ja torstaina paini ja potkunyrkkeily. Pakko sanoa että harrastusten yhdistelmä ei ole mitenkään tavanomaisin, mutta tykkään jo nyt taistelulajeista yhtä paljon kuin baletista.

Mulla ei ollut kauheasti odotuksia wrestlingistä, mutta treenit osasi kyllä yllättää. Harjoittelimme erilaisia kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä ja juoksua ja ankkakävelyä ja punnerruksia. Toisin sanoen treenit ovat rankkoja, mutta ihan superkivoja. Alkutunnista teemme lämmittelyn, jonka jälkeen harjoittelemme muutamia tekniikkajuttuja ja lopuksi leikimme leikkejä, jotka jotenkin liittyy painiin. Leikkejä mitä ollaan leikitty on ollut mm. "kuka pelkää mustaa miestä" mutta rapukävelynä ja "king of the matt" jossa yritetään painia muut kumoon ja viimeiseksi matolle jäävä on voittaja. Leikit on hauskoja, mutta vähän epäreiluja erikokoisuuden ja -tasoisuuden vuoksi.

Joukkueessa on eri kokoisia ja ikäisiä (grade 9 - 12) tyttöjä ja poikia, joista osa on jo kokeneita ja osa vasta alottelijoita. Joukkueessa on kolme valmentajaa, jotka ovat tosi mukavia ja omaavat loistavan auktoriteetin. Joukkueen henki on muutenkin tosi hyvä ja kannustava, eikä haittaa yhtään että olen kokematon ja pienikokoinen. Hyvästä kunnosta on kuitenkin hyötyä varsinkin alkulämmittelyssä. Treenit kestävät melkein puolitoista tuntia, enkä silloin ole vielä ihan kuollut. Seuraavana päivänä kuitenkin tunnen tosiaan tehneeni jotain, ja siksi juuri tykkään mun uudesta harrastuksesta niin paljon! Vaikka olenkin ollut koko viikon melkein kävelykyvytön lihaskipeyden takia, olen tosi tyytyväinen mun joukkuevalintaan. Hassua löytää näinkin erilainen harrastus omaksi jutukseen.

Balettitreenien takia oon ollut tosi myöhään kotona, eikä aikaa ole ollut kauheasti läksyille, koska wrestling vie ajan ennen balettia. Sen takia oon nyt päättänyt lopettavani baletin joulun jälkeen. Olin jo aiemminkin miettinyt tätä ratkaisua, koska joulun jälkeen mun balettiryhmä siirtyy seuraavalle tasolle ja alkaa treenata myös torstaisin. Ja koska torstai on mun kickboxingpäivä, joutuisin lopettamaan sen. Balettituntien ongelmana on myös kyydit, koska Petrliasta Sarniaan balettitunneille kestää autolla puoli tuntia.

Vaikka paini on tällä viikolla saanu mut tosi iloseks, alkuviikko ei ollut mitenkään parasta aikaa (heh just kun edellisessä postauksessa sanoin et mun elämä on helppoa tällä). Mä olin ihan hirveän täynnä negatiivisia ajatuksia (johtuen mun kavereiden draamasta - onneks en olut ite mukana) ja musta vaan tuntu että paisun ja räjähdän ihan kohta. Sen lisäks koin pienen identiteettikriisin ja yäk olin vaan niin täynnä huonoa fiilistä. Onneksi torstaina Erika tuli meille ja saatiin purkaa kaikki toisillemme. Tuli heti parempi fiilis kun oltiin saatu kaikki negatiivisuus puristettua irti, ja ilta päättyi siihen että olimme tosi iloisia ja onnellisia. Vertaistuki on vaan ihan parasta!
 

Differences between Canada and Finland #2

Korvapuustit
En oo valitettavasti ottanut kuvaa josta voisi vertailla, mutta täällä korvapuustien päällä on aina valkoista sokerista kastiketta (maistuu vähän siltä mitä laitetaan pipareiden päälle eli tomusokeria+vettä ja täällä myös rasvaa). Ja koska sokerikastike on sotkevaa, täällä syödään korvapuustit välillä haarukalla ja veitsellä.


Friteeratut suolakurkut

Ylipäätäänsäkin ihmiset tuntuu rakastavan suolakurkkuja täällä. Meillä on kotona jääkaapissa varmaan 7l purkki suolakurkkuja, ja ihmiset kävelee jääkaapille ja syö suolakurkun. Ja eilen kohtasin friteeratun suolakurkun. Jääkiekkopeleissä voi ostaa ranskisten sijaan suolakurkkuja, jotka on päällystetty samanlailla kuin kalapuikot tai kananugetit, ja sitten uppopaistettu. Ja vaikka se ei ollutkaan niin pahaa kuin miltä kuulostaa, taidan silti pysyä ranskisten kannalla.


Postilaatikot

Tää on varmasti kiinni kaupungista tai asuinalueesta, mutta meillä ei täällä Petroliassa ole postilaatikkoja kotioven lähettyvillä. Noin sadan metrin päässä on postilaatikot, jotka on paljon pienempiä kuin Suomessa. Ja niiden yhteydessä on myös se laatikko mihin laitetaan kirje kun sen haluu lähettää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sängyt

Sängyt on melkein aina leveitä, puolentoista ihmisen nukuttavia. Mulla oli alkuvuodesta aina kauhea kriisi siitä miten nukun mun sängyssä, koska mulla on kaksi tyynyä, ja jos nukun keskellä sänkyä nukun tyynyjen välissä. Ja tuntu tosi tyhmältä nukkua sängyn reunalla ja olla hyödyntämättä koko sängyn tilaa.


Alkoholi & Huumeet

Ikäraja alkoholille on 19 vuotta ja huumeet ovat toistaiseksi laittomia. Muutamia sosiaalisia eroja oon kans huomannut: ihmiset osaa käyttää alkoholia eikä juo itteään umpikänniin niinkuin monet nuoret Suomessa tekevät. Tosi monet vanhemmat on okei niitten lasten alkoholinkäytöstä, ja jos vietetään iltaa niin usein myös nuoret juovat olutta tai siideriä yms. Huumeista varoitellaan paljon, mutta silti osa nuorista pitää niitä vaarattomina ja parempana kuin alkoholi.


Kärkitossujen pehmikkeet

Ainakin mun balettioulussa Suomessa lähes kaikilla on silikoniset pehmikkeet. Täällä kellään ei oo silikonisia pehmikkeitä, vaan kankaiset jotka vaan on tosi hyödyttömät. Kaikilla mun balettiryhmän tytöillä on varpaat teipattuna ihan kokonaan koko aika. En ymmärrä miksei täällä myydä silikonisia pehmikkeitä, koka mulla on ollu varpaat rikki ehkä kerran sen jälkeen kun vaihdoin silikonisiin.


Nutturapinnit 

Balettiteemalla jatketaan: täällä käytetään tavallisia hiuspinnejä nutturan tekemiseen. Onnistuuhan se niilläkin, mutta hengettömillä se olisi vain helpompaa. Kysyin onko täällä missään hengettömiä, mutta kuulemma ainoostaan kampaajat käyttää niitä.


Jätesäkit

Ne nyt vaan on ihan valtavan kokosia.


Kielitaito

Englanti ja vähän ranskaa. Siinä kaikki mitä täällä osataan. Kaikki on aina ihan ihmeissään kun kuulee, että osaan viittä eri kieltä. Kielitaidottomuus on kuitenkin ihan ymmärrettävää: jos Kanadasta lähtee mihin tahansa suuntaan, tulee vaan englantia (ja Quebecissä ranskaa) vastaan. Jos tarpeeksi etelään pääsee niin ehkä espanjaa löytyy. Euroopassa taas kielialueita on niin monta, että siellä kielitaidosta tosiaan on enemmän hyötyä.


Pöytätavat

Vaikka muuten kanadalaiset ovat superkohteliaita ja ystävällisiä, ei pöytätavat ole kovin suuressa arvossa. Tietenkään mitään ihan tyhmää ei ruokapöydässä tehdä, mutta esimerkiksi haarukalla ja veitsellä syönti ei ole kovinkaan yleistä täällä, edes thanksgivingin juhla-aterialla.


Haisunäädät

Täällä on haisunäätiä. En ole nähnyt yhtäkään, mutta silloin tällöin automatkoilla haisunäätähaju hyökkää ja se on ihan kamalaa. Ja se haju kestää pitkään ennenkuin hälvenee. Hyi.

Two Months

Eilen tuli kaksi kuukautta Kanadassa täyteen! Varmaan kaikissa muissa blogeissa seuraava lause on "ja näihin viikkoihin on mahtunut hyviä kuin huonojakin hetkiä" tai "eikä elämä tosiaan oo ollut mitään ruusuilla tanssimista". Mä en nyt niihin voi samaistua, koska mun elämä on aikalailla ollut ruusuilla tanssimista. Koska mun koulussa on tosi paljon vaihtareita, oon tietoinen siitä miten vaikeeta elämä oikeesti voi vaihdossa olla, ja oon kyllä tosi kiitollinen siitä että mun elämä loistaa.

Monet vaihtarit on kertoneet et elämän pikkuongelmatkin tuntuu tosi isoilta kun on niin kaukana ja vieraassa ympäristössä. Mä en oo tätä kuitenkaan kokenut. Mä ihan oikeesti oon niin tyytyväinen mun elämään täällä, mulla on ihana perhe ja kivoja kavereita. Tekemistä riittää ja elämänongelmat on samanlaisia pikkujuttuja kuin mitä mulla Suomessakin olisi.

Vaikka oon nyt tosi tottunut elämään täällä, tulee vieläkin uusia asioita vastaan. Yksi iso asia mitä opin tänä viikonloppuna on se, että vanhemmat tosiaan tietää ja haluaa tietää mitä niitten lapset tekee. Suomessa nuoret ei puhu kovin avoimesti vanhempien kanssa omista asioistaan, mutta täällä (ainakin mun perheessä) odotetaan kertovan vanhemmille kaiken. Ja jos ei kerro niin tällaisessa pikkukylässä (joka muuten on iso kylä näillä main) juorut löytää tiensä perille ennemmin tai myöhemmin.

Kaksi kuukautta mennyt, ja aika on kulunut ihan hirveän nopeasti! Onneksi on vielä kahdeksan jäljellä <3

Halloween

Toissapäivänä oli Halloween joka merkitsi paljon juhlia, pukeutumista halloweenasuihin ja tietenkin trick or treatingia. Koska halloween osui tänä vuonna maanantaille, juhlat järjestettiin edeltävänä viikonloppuna. Perjantaina oli taas PD-day, joten mulla oli pitkä viikonloppu.

Perjantaille osui myös mun pikkusiskon PD-day ja mun host-äidin vapaapäivä. Aamupäivä sujui mukavasti joululeffoja katsellessa (kyllä, mun hostäiti odotti joulua jo ennen halloweenia) ja pullaa leipoessa. Tällä kerralla onnistuin paistamaan pullat polttamalla niitä!

Perjantaina mun tanskalaisen vaihtarikaverin Martan hostäiti järjesti nyyttärit vaihtareille ja meidän perheille. Lähes kaikki oli valmistanut jotain oman maan herkkuja, ja oli tosi kivaa päästä maistelemaan ruokia eri puolilta maailmaa. Perhenyyttäreiden jälkeen oli vuorossa teinibileet. Oli aika hauska huomata, että juhlat järjestettiin ladossa. Tapasin juhlissa paljon uusia ihmisiä ja sain muutaman uuden kaverinkin! Ehkä hauskin tuttavuus oli Saksalais-Kanadalainen Timo, joka näytti niiiiin suomalaiseta vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Lopulta selvisi, että hänen isovanhempansa ovat kotoisin Suomesta, ehkä se selittää suomalaisen nimen ja ulkonäön.

Lauantaina oli vuorossa viimeinen halloweenparty, joka oli mun School Boardin järjestämä halloweenjuhla / tilaisuus vaihtareille ja host-perheille. Ohjelmassa oli nyyttärituomisilla herkuttelua, kurpitsojen kaivertamista ja maalaamista, halloweenbingoa ja sosialisointia.

Minä ja Erika School boardin halloween-tapahtumssa / Mun asu oli supermukava koalahaalari

Maanantaina, eli oikeana halloweenpäivänä pukeuduimme kouluun halloweenasuihin, ja lounaalla oli mahdollisuus mennä dramaclubin järjestämään hunted houseen. Muuten koulupäivä sujui ihan normaalin tavoin.

Maanantai-iltana pimeän tultua suuntasimme Tristanin ja Telsien kanssa trick or treating (karkki vai kepponen) -kierrokselle. Se mikä tuli mulle uutena juttuna, oli se ettei trick (kepponen) ollut ollenkaan vaihtoehto. Kiersimme ovelta ovelle keräämässä karkkia ja sipsejä. Tosi vaivatonta verrattuna virpomiseen! Ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin pukeutua, vähän kävellä ja sanoa "trick or treat" ja lopputuloksena mulla oli enemmän karkkia kuin ikinä pääsiäisenä.

Ihmiset täällä on ollut tosi ihmeissään siitä ettei Suomessa niinkään vietetä halloweenia, mutta onhan se sielläkin nykyään yleistymässä! Ehkä muutaman vuoden päästä trick or treating onnistuu myös siellä päin maailmaa!