tiistai 20. kesäkuuta 2017

Viimesiä viedään






KAKSITOISTA päivää jäljellä! Joka aamu herään ja tajuan, että on yksi päivä vähemmän jäljellä. Muistan, kun oli vielä kuukausi jäljellä - jo se tuntui lyhyeltä ajalta. Promin jälkeen aika on mennyt niin nopeasti, ja samaa vauhtia se vieläkin kulkee. Aika täällä vaan valuu pois. 

En halua lähteä.

En halua tulla Suomeen ja jättää kaikkea taakse. Viimeisen kymmenen kuukauden aikana oon rakentanut itselleni uuden perheen, sukulaiset, kaveriporukan, koulun. Enää ei ikinä oo sitä fiilistä, että oisin ulkomaalainen tai muuten uudessa paikassa. Tietenkin mulla on ja tulee ikuisesti olemaan ihana suomiaksentti ja aina löytyy uusia asioita, mutta täällä on mun koti. Petrolia tuntuu ihan yhtä omalta paikalta kuin Helsinki, eikä perhe täällä ole yhtään vähemmän perhe, kuin mun oikea oma perhe Suomessa.

Mitä pidemmälle vuosi on edennyt, sen enemmän kielitaitoa, kavereita ja kokemuksia on kerääntynyt. Reilu kuukausi sitten ajattelin kotiinpaluuta ihan hyvillä mielin, mutta nyt kun se oikeasti kurkistaa oven takaa, se lähinnä kammottaa. Ei sillä, että Suomessa olisi mitään vikaa, mutta tieto siitä, ettei tänne palatessani elämä ole enää sama, mitä se nyt on. Tuntuu, että heti kun kaikki on täydellisimmillään, se loppuu.



Viimeisimmät päivät täällä ovat olleet paljolti Oliverin ja Alejandron katolta uima-altaaseen hyppimistä ja vesisotaa kavereiden kanssa. Sää on aurinkoinen ja lämpötila kohoaa yli 30 asteeseen. Tämän lisäksi lähettiin kaveriporukalla Canada's Wonderlandiin, joka on siis iso huvipuisto Torontossa. Oon myös käynyt kalastamassa (ja voittanut perheen keskeisen kalastuskisan!), beachilla ensin kavereiden ja sen jälkeen youth groupin kanssa, golffaamassa (tai no yrittämässä osua palloon) ja perheen kanssa viettämässä viikonloppua leirintäalueella.  



Koulu on vihdoin melkein ohitse. Tänään pidin viimeisen esitelmän ja suoritin (huonosti) musan soittokokeen. Kaikki teamit ja clubit on ohitse, eikä tunneillakaan enää tehdä paljon muuta kuin katsellaan toisten esitelmiä ja kerrataan opittuja asioita. Ylihuomenna alkaa loppukokeet, jotka ovat siis 30% lopullisista kurssiarvosanoista. Mun kouluarvosanoilla täällä ei ole mitään väliä, jonka takia opiskelumotivaatio loppukokeita varten on aika nollassa. Ihan niinkuin mun isä täällä sanoi: turha hukata viimeset päivät Kanadassa opiskelemalla.

Pyjama-day at school
Tractor-day at school

Musatunnille tuli vierailemaan 3-vuotiaita päiväkotilapsia, ja sen kunniaksi päätettiin pukeutua onezieihin!


Kalastuskisan tuomari ja voittaja

Minä ja mun kaveri Emily ennen vikaa bändiesitystä

Vaikka aluksi kirjoitinkin pitkään etten halua lähteä, ei mulla ole mitään Suomeen tulemista vastaan. On se kuitenkin kivaa nähdä taas perhe ja kaverit ja sukulaiset, ja päästä syömään ruisleipää. See you in 12 days!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti